Ympäristöolosuhteiden tarkistusmittaukset

Kentällä tehtävä tarkistusmittaus on yleinen tapa määrittää kiinteän mittalaitteen mittaustarkkuus kalibrointien välillä. On kuitenkin tärkeää ymmärtää, että tarkistusmittaus on eri asia kuin kenttäkalibrointi. Tässä blogikirjoituksessa käsittelemme joitakin näistä eroista. Tarkistusmittauksessa ja kenttäkalibroinnissa on yhteistä se, että kummassakin menetelmässä testattavan yksikön mittaus varmennetaan mittanormaalin avulla. 

Tarkistusmittaus vie vähemmän aikaa kuin kalibrointi. Tämä johtuu osittain siitä, että kalibrointi voi pitää sisällään as-found -tietoja, viritystä (jos tarpeen) ja as-left -tietoja, kun taas tarkistusmittauksessa vain varmistetaan, että testattava yksikkö toimii määritystensä puitteissa. On hyvä muistaa, että kalibrointiprosessi koskee mittalaitetta, ei sen tuottamia mittaustuloksia. Kenttäkalibrointiprosessi pitää toteuttaa normaaleissa prosessiolosuhteissa ja näytepitoisuuksien standardoituja laboratoriomäärityksiä käyttäen. 

Sekä kalibrointien että tarkistusmittausten väli on hyvä määritellä yrityksen laatuvaatimuksissa. Laatuvaatimukset pitää määrittää etukäteen, ja niissä pitää määrittää raja-arvot sekä toimenpiteet, joihin raja-arvojen ylityttyä ryhdytään.

Tarkistusmittaus voi myös olla osa todentamisprosessia, koska sen avulla voidaan varmistaa, että prosessin sensorin mittaustulos on määritysten mukainen. Tarkistusmittauksessa, todentamisessa ja kenttäkalibroinnissa on pohjimmiltaan kyse mittaustulosten vertaamisesta. Ideaalitilanteessa tarkistukseen käytetty laite tiedetään tarkaksi kalibrointihistoriansa perusteella. Tarkistusmittauksen, todentamisen ja kalibroinnin välillä on kuitenkin myös eroja. Tärkein näistä on se, että kalibroinnissa tehdään päätöksiä ja virityksiä saadun mittaustuloksen perusteella.

Välitarkistukset (eli tarkistusmittaukset)

Yrityksen laatuvaatimuksista riippuen tarkistusmittaukseen käytetyt laitteet voidaan joutua todentamaan mittaustulosten luotettavuuden varmistamiseksi. Välitarkistuksessa on kyse kalibrointien välillä tehtävästä tarkistuksesta, jossa varmistetaan, että mittalaite toimii määritysten mukaisesti. Tarkistusmittauksessa käytettävä laite on hyvässä kunnossa, jos siinä havaittu virhe tai ryömintä pysyy hyväksyttyjen rajojen sisällä tietyllä ajanjaksolla tai tietyssä tilanteessa, kuten kentällä tehtävässä tarkistusmittauksessa. 

Välitarkistuksena tehtävän tarkistusmittauksen yksinkertaisin muoto on kahden samaa parametria mittaavan anturin mittaustulosten vertaaminen toisiinsa. Toista anturia käytetään mittanormaalina ja toista testattavana yksikkönä (UUT, unit under test), ja katsotaan, onko mittaustulosten välillä eroja. Ei ole tarpeen tehdä koko mittausalueen tarkistusta tai laskea mittauksen epävarmuuksia, mutta prosessille olisi hyvä laatia menetelmä (päättää aikataulu, määrittää mittalaitteet jne.), joka dokumentoidaan. 

Ohjeita välitarkistusten tekoon 

Välitarkistukset ISO 17025:2017 -standardissa:

6.4.2:  Jos laboratoriossa käytetään laitteita, jotka eivät ole pysyvästi sen hallinnassa, laboratorion tulee varmistaa, että laitteet täyttävät tässä asiakirjassa määritetyt vaatimukset.
6.4.10: Jos laitteiden suorituskyvyn varmistamiseen tarvitaan välitarkistuksia, nämä tarkistukset pitää toteuttaa määritetyn menettelytavan mukaisesti.

Tulosten kelpoisuuden varmistaminen – 7.7.1: Laboratorion tulee määrittää menettelytapa tulosten kelpoisuuden valvomiseksi. Valvonnan pitää olla suunniteltua, sitä pitää arvioida ja sen pitää sisältää, jos tarpeen, vähintään: (e). mittauslaitteiden välitarkistukset.

Välitarkistukset ISO 9001:2015 -standardissa, valvonta- ja mittausresurssit 7:15: 

7.1.5.1 Yleistä
Organisaation tulee varmistaa, että määritettyjä resursseja:
b) ylläpidetään niin, että ne soveltuvat aina käyttötarkoitukseensa.
Organisaation tulee säilyttää tarpeellinen dokumentaatio todisteena valvonta- ja mittausresurssien soveltuvuudesta käyttötarkoitukseensa.

Johtopäätökset

Toiminnallisesti välitarkistuksilla, tarkistusmittauksilla ja todentamisella tarkoitetaan samaa asiaa. Toisin sanottuna näillä menetelmillä voidaan varmistaa käytettyjen antureiden tarkkuus kalibrointien välissä. Vaikka tarkistusmittaus ja välitarkistus ovat lähes synonyymejä, on tärkeää valita omalle yritykselle ja sen toimialalle paremmin sopiva termi ja varmistaa, että termiä käytetään johdonmukaisesti laatu- ja menettelydokumentaatiossa. Johdonmukaisuus on osa hyviä dokumentointikäytäntöjä (GDocP, Good documentation practices) ja oletusarvona dokumenttien laatimisessa, päivittämisessä ja kehittämisessä. GxP-vaatimuksia noudattavan yrityksen pitää vaalia johdonmukaisuutta sekä menetelmissä että dokumentaatiossa käytetyissä termeissä.