Ruokajärjestelmämme on muuttunut jatkuvasti aina siitä lähtien, kun ihmiskulttuurit siirtyivät metsästyksestä ja keräilystä maanviljelyyn ja asettuivat aloilleen ensimmäisen maatalouden vallankumouksen aikana noin 10 000 eaa. Siitä lähtien teknologia ja prosessointitekniikat ovat olleet osa ruoantuotantoa ainakin jossain muodossa. Katsotaan, mihin ruokahalumme on meidät johtanut ja mitä ruoan tulevaisuus tuo tullessaan.

Prosessoitu ruoka – ennen ja nyt

Kiiltävät alumiinitankit, suojavaatteisiin pukeutuneita työntekijöitä, kilometrien edestä putkia ja valtavista savupiipuista nousevaa höyryä – tämä on monen mielikuva siitä, mitä teknologiaan perustuva ruoan prosessointi tarkoittaa. Todellisuus on kuitenkin se, että siitä lähtien, kun ihminen keksi ensimmäisen auran, löysi tavan valmistaa juustoa tai leipoi ensimmäisen leivän hiivan ja tulen avulla, teknologiaa ja prosessointitekniikoita on hyödynnetty ruoan tuotannossa.

Ilman prosessointitekniikoita, lannoitteissa ja tuholaistorjunnassa käytettyjä kemikaaleja sekä uusien teknologioiden kehitystä ruoantuotanto ei olisi ikinä voinut vastata massiivisesti kasvavan väestön tarpeisiin. Ruoka ja teknologia ovat aina olleet yhteydessä, mutta nykyään niiden monimutkaisuus ja kekseliäisyys on aivan uudella tasolla.

Kriisi ja mahdollisuus

Nykyinen ruokajärjestelmämme on sekasorrossa ja sen on muututtava nopeasti, jos haluamme pienentää sen ympäristövaikutuksia, ehkäistä peruuttamatonta ilmastonmuutosta ja reagoida huonoista ravintovalinnoista johtuvaan terveyskriisiin. Tähän asti ensisijainen ruoantuotantomme on perustunut suurilta osin kasveihin ja eläimiin, jotka voimme nähdä paljain silmin, mutta kun puhutaan tulevaisuuden ruoasta ja ruoantuotantotekniikoista, tarvitsemme mikroskooppia.

Muutosta selkeästi tarvitaan, ja käytössämme on jo kaikki työkalut ja teknologiat, joita tarvitsemme kohtaamiemme haasteiden ratkaisemiseen. Tiede ja teknologia kehittyvät uskomattomalla vauhdilla – tuhansia vuosia sitten olimme vasta alkaneet juoda lehmänmaitoa, ja nykyään pystymme sekvensoimaan ja visualisoimaan lehmän koko genomin yhdessä yössä, ja sama pätee kaikkiin muihin planeetan organismeihin. Mitä tulee elintarviketieteeseen, seuraava kehitysaskel tulee olemaan pieni – erittäin pieni. Mikro-organismit saattavat olla avain tulevaisuuden väestön ruokkimiseen – sekä täällä että mahdollisesti myös muilla planeetoilla.

Scifistä tulee pian todellisuutta

Ihmisillä on taipumus pitää laboratorioiden petrimaljoissa tai säiliöissä kasvatettua ruokaa tai ruoan osia epäluonnollisina – ne ovat scifimäisiä tuotoksia, joiden vieraus herättää pelkoa. Silti voisin lyödä vetoa, että monet tämän artikkelin lukijoista söisivät mielellään esimerkiksi Quornista valmistetun hampurilaisen. Tämä steriileissä fermentointisäiliöissä kasvatettu mykoproteiini syntyi yli 50 vuotta sitten, kun brittiläinen teollisuusmies J. Arthur Rank huolestui, että jonain päivänä maailmasta voi loppua proteiini, ja määräsi tutkijat töihin.

Mikrobit pystyvät tuottamaan esimerkiksi proteiineja uskomattoman tehokkaasti. Niitä voi kasvattaa ja syödä sellaisenaan tai käyttää tiettyjen ruoan komponenttien tuottamiseen. Nykymaailmassa on lukemattomia innovatiivisia yrityksiä, jotka korvaavat eläintuotannon ruoantuotantoketjussa kokonaan mikrobeilla ja valmistavat kasvipohjaisia vaihtoehtoja kaikelle, kuten maitoheraproteiineille, munanvalkuaiselle ja eläinrasvoille. Jotkut jopa käyttävät ainoastaan ilmassa olevaa hiilidioksidia kuluttavia mikrobeja. Jos käytössämme kerran on ratkaisut, joilla ruokajärjestelmät voi viedä aivan uudelle tasolle, miksi ne eivät ole vallanneet maailmaa?

Todellinen muutos vie aikaa

Se vie aikaa, mutta ainakin Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa ruokakauppojen hyllyille on ilmestynyt valtavasti uusia innovatiivisia ruokatuotteita ja niiden määrä kasvaa päivittäin. Paikallisen ruokakauppasi valikoimassa saattaa jo olla jäätelöä, joka sisältää mikrobeilla tuotettua maitoproteiinia, ja jopa kansainvälisillä hampurilaisketjuilla on nyt 100 % vegaanisia vaihtoehtoja, joita on hankala erottaa lihaversioista.

Muutamat eri tekijät kuitenkin hidastavat muutosta. Ensinnäkin maailman ruokateollisuus on massiivinen ja monimutkainen kokonaisuus, ja käytössä oleviin menetelmiin ja prosesseihin on käytetty paljon valtionavustuksia ja julkista rahaa. Toiseksi ihmiset ovat tapojensa orjia ja sopeutuvat muutokseen hitaasti. Olisimme kaikki voineet lopettaa lihan syömisen jo vuosia sitten, tai ainakin vähentää sen kulutusta, mutta suurin osa meistä ei tehnyt sitä.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö ruokateollisuus voisi muuttua nopeasti. Esimerkiksi broileriteollisuutta ei ollut ollenkaan olemassa 1960-luvulla, ja se valloitti maailman vain 40 vuodessa. Jos kaikki maailman linnut laitettaisiin pinoon, 70 % tästä pinosta olisi kanoja.

Avaruus, tuo käymättömistä korpimaista viimeinen.

Uskon, että tulen todistamaan elinikäni aikana sen, että kuussa on pysyvästi asutettu tutkimusasema. Jotta voidaan minimoida kuljetusten tarve, siellä olevien ihmisten tulee syödä siellä tuotettua ruokaa. Ilman peltoja, vettä ja happea avaruuden asukkaat tarvitsevat kestävän, täysin itsenäisen ja suljetun ruokatuotantojärjestelmän, joka on täysin hallittavissa ja toimii äärimmäisen tehokkaasti. Näyttää siltä, että mikrobit tulevat olemaan erittäin iso osa tällaista järjestelmää.

Ravintoa tuottavat mikrobijärjestelmät olisivat korvaamattomia myös maapallolla, esimerkiksi varajärjestelminä inhimillisten kriisien, kuten kuivien kausien ja sotien aikana. Lisäksi pienten ja itsenäisten ruoantuotantojärjestelmien kehittäminen antaisi meille mahdollisuuden vähentää peltojen tarvetta ja palauttaa maata luonnolliseen tilaansa, jolloin voisimme jossain määrin elvyttää biodiversiteettiä.

Tämä tarkoittaisi, että organismien kolmas valtakunta, eli mikrobit, toivotettaisiin tervetulleeksi ruoan tuotantoketjuun, jonka keskiössä kasvit ja eläimet ovat olleet jo vuosituhansien ajan. Tähän tarvitaan täysin uudenlainen valikoima mittaus- ja valvontateknologioita, jotka auttavat selvittämään, mitä tuotantosäiliöiden sisällä tapahtuu, ja oppimaan, miten voimme optimoida niiden olosuhteet. Ruokateollisuuden tulevaisuus tulee olemaan 100 % datavetoinen, koska valvomme ja mittaamme sellaisia asioita, joita ei voi nähdä paljain silmin.

On selvää, että ruoantuotanto- ja kulutustapojemme on muututtava perusteellisesti, jos haluamme selviytyä kohtaamistamme haasteista. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että meidän täytyy luopua lempiherkuistamme ja hyvästellä rakkaat ruokaperinteemme. Meidän on vain koeteltava tieteen rajoja löytääksemme uusia ja parempia tapoja tuottaa lempiruokiamme – lisäksi voimme innovoida entistä parempia ja maukkaampia vaihtoehtoja.

Kiitos, että luit Vaisalalle kirjoittamani Ruoan tulevaisuus -artikkelin toisen osan. Osa 1 on luettavissa täällä »

Voit ottaa minuun yhteyttä LinkedIn:n kautta. Voit myös tutustua englanninkieliseen Ruoan tulevaisuus -webcastiin täällä »

Lue lisää Vaisalan tarjonnasta ruoka- ja juomateollisuudelle »