Asiantuntija-artikkeli, kirjoittanut biotekniikan tohtori Lauri Reuter

Meillä ihmisillä on vahva sidos ja idealistinen suhde ruokaan, mikä usein sumentaa arvostelukykyämme sen osalta, mitä syömme, mistä ruokamme tulee ja miten se vaikuttaa terveyteemme sekä planeettaamme. Tiedon lisääminen ja parantaminen on avainasemassa, jotta voimme perehtyä tarkemmin ruoan tuotanto- ja kulutustottumuksiimme. Se antaa meille työkalut, joilla voimme uudistaa ruokajärjestelmiä ja ratkaista ruokaan liittyvät haasteet.

Meidän on tehtävä perustavanlaatuisia muutoksia ruoan tuotantotapoihin ja tiedostettava, että ilmastonmuutos on valtava uhka ruokajärjestelmillemme. Tarvitsemme siksi sietokykyisen ratkaisun. Tiedon lisääminen ja parantaminen on olennaisen tärkeää, jotta voimme vastata näihin haasteisiin sekä tehostaa ruoan tuotantoa ja prosessointia.

Alhainen teknologiataso ja suuri tiedonnälkä

Viime vuosikymmeninä olemme päässeet todistamaan valtavaa teknologista kehitystä lähes kaikilla elämän osa-alueilla, mutta silti ruoan alkutuotannon teknologiataso on edelleen verrattain alhainen eikä siinä hyödynnetä samanlaisia tarkkoja, järjestelmällisiä prosesseja, antureita ja mittauksia kuin elintarvikkeiden teollisessa prosessoinnissa.

Kun pohdimme mitä, kuinka paljon ja milloin söisimme, luotamme edelleen omiin vatsoihimme. Ruoan lisäksi näläntunteemme pitäisi kohdistua ruokaan liittyvään tietoon, sillä nykyisellään monet meistä tekevät huonoja valintoja siitä, mitä laitamme suuhumme.

Harhaluulojen torjuminen

Teemme usein huonoja päätöksiä myös sen osalta, mistä ruokamme tulee. On ymmärrettävää ajatella, että paikallisesti tuotettu ruoka on ympäristön edun mukaista, mutta se ei välttämättä pidä aina paikkaansa. Kuljetusten ja pakkausten hiilijalanjälki on mitätön verrattuna energiaan, veteen ja muihin resursseihin, joita ruoan tuotannossa tarvitaan. Tämän vuoksi sillä, mitä syöt, on enemmän merkitystä kuin sillä, mistä ruokasi tulee.

Ihmiset kokevat, että paikallisesti tuotettu luomuruoka on hyvää ja terveellistä (mitä se onkin!) ja teollisesti tuotettu ruoka on huonompaa. Usein ajatellaan myös, että meijerit ja leipomot ovat "mukavampia" tai "parempia" kuin tehtaat, vaikka tosiasiassa sekä leivät että juustot ovat pitkälle prosessoituja.

Tuoteselosteet toimivat tiedonlähteenä

Tietojen etsiminen pakkausten tuoteselosteista voi tuntua uuvuttavalta, halusitpa sitten selvittää tuotteen rasvapitoisuuden tai allergioihin liittyvää tietoa. Yksinkertaisuus on siksi valttia, erityisesti löytääksemme parempia tapoja muuttaa tietoa numeroiksi ja viestiä ruoan tuotannon vaikutuksia maatilalta haarukkaan.

Tulevaisuudessa meillä voi olla järjestelmä, jossa jokaisella ostamallamme elintarvikkeella on hiilijalanjäljen perusteella annettu numeroarvo, aivan kuten kodinkoneiden energiankulutus luokitellaan nykyisin asteikolla A–F. Tällainen tietojen selkeä esitystapa on tärkeää kulutustottumusten muuttamiseksi, mutta matka siihen on vielä pitkä. Lukeman laskeminen on edelleen hyvin monimutkaista, eikä siihen ole laadittu standardeja. Digitaalisten ruokaostosten yleistyminen tuo tähän uusia mahdollisuuksia: voisimme esimerkiksi saada kuukausiraportin ostostemme hiilijalanjäljestä neljän viime viikon ajalta ja selkeät lukemat ostosten ympäristövaikutuksesta. Hiilen lisäksi lukemat voitaisiin antaa myös veden ja maan käytöstä sekä tuotteiden vaikutuksista biodiversiteettiin. Tämä edellyttäisi mittauksia koko toimitusketjussa, ja tietojen on liikuttava kumpaankin suuntaan – tuotannosta ja prosessoinnista kulutukseen ja takaisin.

Mittaa, laske, ymmärrä

Tuotetun ja kulutetun ruoan todellisen ilmastovaikutuksen laskeminen on äärimmäisen monimutkainen tehtävä. Voimme kyllä esimerkiksi mitata ja laskea tarkasti, kuinka paljon energiaa tai vettä käytetään valmiin aterian tuottamiseen valmiista raaka-aineista, mutta kaikkien näiden raaka-aineiden kokonaisvaltaisen ilmastovaikutuksen laskeminen onkin aivan eri asia, johon liittyy valtava määrä eri tekijöitä. Kuinka energia on tuotettu ja minkälaista vettä on käytetty, kuinka monta kilometriä sitä on kuljetettu ja millä tavalla? Ja mikä tärkeintä, kuinka peltoa on hoidettu, minkälaisia lannoitteita on käytetty ja kaadettiinko pellon tieltä metsää? Mitä enemmän mittauksia toimitusketjussa voidaan tehdä, sitä enemmän parannuskohteita voimme saada selville.

Uusien työkalujen ja tekniikoiden avulla voimme saada tietoa, joka auttaa meitä ymmärtämään paremmin, mitä pelloilla, karjatiloilla ja kalanviljelylaitoksilla tapahtuu. Esimerkiksi erittäin ohut pintamaakerros sisältää enemmän hiiltä kuin ympäröivä ilma, joten sitä mittaamalla ja valvomalla voimme edistää viljelykäytäntöjä, jotka pitävät hiilen aloillaan.

– —

Artikkelin seuraavassa osassa perehdymme ruoan tulevaisuuteen sekä siihen, kuinka voimme teknologian avulla löytää uusia tapoja tyydyttää ruokahalumme ja suojella samalla arvokasta planeettaamme.